Tervavenekanava

Kajaaninjoen suuret kosket, Koivu- ja Ämmäkoski, olivat pahimmat esteet tervansoutajien viedessä tervalastinsa Ouluun. Veneiden lastit jouduttiin kuljettamaan kaupungin ajureilla koskien ohi ja rahtimaksut muodostivat jopa 2/3 kuljetuskustannuksista. Kuhmosta Ouluun. Kuljetusolosuhteiden parantamiseksi oli esitetty vaatimuksia ja Hyrynsalmen kirkkoherra Johan Wegelius anoi keisari Aleksanteri I:ltä lupaa sulkulaitteiden rakentamiseksi Ämmäkoskessa omistamiensa sulkulaitosten yhteyteen. Anomus kuitenkin hylättiin vuonna 1822. Wegelius oli rakennuttanut vuosina 1819-20 puiset venekourut, joiden turvallisuus ei kuitenkaan ollut hyvä ja paikalliset ajurit onnistuivat asettamaan kourujen käytön kyseenalaiseksi. Vuonna 1825 keisarilta sitten saatiin lupa Kajaaninjoen koskien kanavointiin. Kanavien rakentaminen aloitettiin vuonna 1836 ja ne valmistuivat lopullisesti vasta 11 vuotta myöhemmin.Kanavien kautta kulki alkuvuosina 6000-10000 tynnyriä/v, mutta käyttö kasvoi ajan myötä ja enimmillään niiden kautta kulki 1900-luvulle tultaessa tervaa noin 24000 tynnyriä/v. Rautatien valmistuttua Kajaanin vuonna 1904 ja tervakaupan hiipumisen myötä kanavien käyttö väheni ja sulut suljettiin liikenteeltä 1. tammikuuta 1915. Koivukosken sulku purettiin, mutta Ämmäkosken sulku ainoastaan täytettiin maalla.

Maailman ainoa käytössä oleva tervakanava, joka rakennettiin 1840 -luvulla, jäi pois käytöstä 1915 ja otettiin uudelleen käyttöön 1984.

Kanavan vieressä on vanha sulunvartijan asunto, joka alun peri sijaitsi aivan kanavan vieressä. Vuosina 1915-1917 jääkärit ja aktivistit käyttivät rakennusta salaisena kokoontumispaikkanaan.